Sortso aloittaa avustajien kouluttamisen ALS-asiakkaiden avustamista varten

ALS-tauti on noin 500 suomalaisella ja vuosittain ilmaantuu vajaat 150 uutta sairaustapausta. ALS on etenevä sairaus, johon ei ole vielä löydetty parantavaa hoitoa. Sairaus etenee yksilöllisesti ja lääkkeillä voidaan hidastaa sen etenemistä.

ALS on vielä toistaiseksi eliniänodotteeltaan vakava sairaus, jonka sairastavan henkilön avustamisessa on otettava huomioon erityisiä seikkoja: sairaus vahingoittaa liikehermoja, ja vähitellen lihakset menettävät hermoyhteytensä ja sen seurauksena hiljalleen surkastuvat. ALS ei ole periytyvä sairaus, eikä sen aiheuttajaa vielä tiedetä. ALS saattaa vaikuttaa myös kognitiivisiin toimintoihin, jolloin toimintojen suunnitelmallisuus, puheentuotto ja kieli voivat vaikeutua, myös apatiaa ja häiriöitä käytöksessä saattaa esiintyä. Nämä oireet on hyvä avustajan tietää ja tunnistaa sekä ottaa huomioon työssään. Myös apuvälineistä ja terapiamuodoista annetaan tietoa koulutuksessa. Fyysisen toimintakyvyn tukemista, hengitys- ja liikkuvuusharjoitteiden avulla ohjataan toteuttamaan asiakkaan voimavarojen mukaan.

Sortson henkilökohtaiset avustajat saavat perehdytyksen tautiin, jatkuvan esimiehen tuen sekä yhteisön tuen ALSia sairastavien asiakkaiden avustamiseen sekä erityispiirteisiin. Tarkoitus on jakaa avustajille kertynyttä vertaistietoa koskien potilasryhmää. Koulutustilaisuuksiis kutsutaan myös asiantuntijoita jakamaan uusinta tietoa ja parhaita käytäntöjä. Halutessaan myös asiakkaat voivat osallistua avustajien ja asiantuntijoiden tapaamiseen. Heillä on mahdollisuus myös oman ryhmänsä tilaisuuksiin osallistumiseen.

Pyrkimys on järjestää parasta mahdollista henkilökohtaista apua kunkin asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin.

Sortso on tehnyt henkilökohtaista avustamista vuodesta 2008 alkaen. Asiakkaita on erityisesti Helsingissä ja Espoossa sekä muualla pääkaupunkiseudulla, mutta myös muissa kunnissa (kuten Kokkolan ja Huittisten seuduilla). Sortsolla on valmiudet toimia koko maassa henkilökohtaisen avun palvelun sekä kotihoidon tuottajana.

Mitä ihmettä tapahtuu Huittisissa?

posted in: Huittinen | 0

Viime vuonna Sortsolle tehtiin tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Huittisissa paikallisella liikemiehellä ja rakennuttajalla Pentti Setälällä oli suunnitteilla hanke, johon osana tarvittiin palvelukeskus ja siihen palveluntuottajaa. Palvelukeskus oli suunniteltu rakennettavien senioritalojen väliin. Senioritalojen asukkaiden lisäksi erilaisia siivous-, hoiva- ja ravintolapalveluja ajateltiin tarjottavan koko Huittisten alueelle. Vaikka pk-yritykselle ajatus tuntui ensin suureelliselta, päätettiin uskaltaa osallistua rakennushankkeeseen oman palvelukeskuksen hankkimiseksi.

viialanhovi_rendausrajattu
Mallinnuskuva Huittisiin valmistuvasta palvelukeskuksesta.

Investointeihin liittyy aina riski. Pahimmillaan riskinotto voi koitua kohtaloksikin. Sortson jäsenillä ja henkilökunnalla ei ole mökkirakentamisen lisäksi juurikaan kokemusta rakentamisesta. Erilaisten liiketoiminta-ajatusten yhteensovittaminen rakennukseen ja palvelujen käyttäjien tarpeisiin ei ole myöskään helppoa. Talous on luonnollisesti tiukilla. Yhteiskunnallisena yrityksenä koemme kuitenkin velvollisuudeksemme yrittää tuottaa tärkeitä palveluita. Tätähän yrityksiltä odotetaan.

Rakennukseen on tulossa yleinen ravintola, jonka painopiste on lounasruokailussa; muukin toiminta tulee tietenkin kysymykseen. Toisen osan muodostaa hoiva- ja siivouspalvelut. Tiloissa on mm. huone päivätoimintaa varten, huone lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanottoa varten senioritalon asukkaille sekä toimistotilat erilaisten palvelujen pyörittämiseen Huittisten alueella.

Erityisen mukavaa on ollut Huittisten kaupungin ja asukkaiden, liikemies Setälän, rakentajan, terveysviranomaisten ym. paikkakuntalaisten positiivinen suhtautuminen ”ulkopuolisen” yrityksen tuloon Huittisiin. On tullut tunne siitä, että on mahdollisuus onnistua. Ainahan näin ei ole, vaan usein pidetään uutta yrittäjää jotenkin tunkeutujana, vaikka tarkoitus on tuottaa uusia palveluita ja luoda työpaikkoja paikallisille.

Liiketoimintasuunnitelma on vielä hiukan kesken, rekrytoinnit suorittamatta, rakentaminen meneillään ja monet yksityiskohdat hiomatta. Sortso tulee pitämään myös nimikilpailun ravintolalle Huittisissa ja somessa. Kerron ensi vuonna tarkemmin konseptista ja hankkeen edistymisestä. Juoni tiivistyy ja avajaiset pidettäneen elokuussa 2017.

Kärsivällisyyttä

posted in: Yleinen | 0

Kesällä lähti kuudes vuosi alulle Somerolla asumisesta. Aikaisemmin minulla oli jonkinlainen mielikuva maalla asumisesta, mutta yllätys oli, että olen viihtynyt tässä n. 9000 asukkaan pikkukaupungissa paremmin kuin kuvittelinkaan. Eli mielelläni kehun Someron palveluita ja rauhallista elämänmenoa ja mainostan ylpeänä olevani maalainen. Mutta ei sille mitään voi, että oma identiteetti on kuitenkin loppujen lopuksi edelleen hyvin pääkaupunkiseutulainen. Se tulee esiin silloin, kun ne palvelut ei ihan pelaakaan kuten pitäisi. Vaikka kuinka olen opetellut nämä vuodet ymmärtämään hitaampaa elämänrytmiä, on tilanteita, joissa ei vain osaa ottaa rauhallisesti ja olla kärsivällinen. Esimerkiksi liikenne; somerolaiset ovat tosi huonoja käyttämään risteyksissä vilkkuja ja vanhat ihmiset ajavat ylivarovasti ja nuoriso kaahaa traktorirallia keskustassa lauantai-iltana niin kovaa kuin koneesta pääsee. Kaupan kassajonossa olen sentään oppinut odottelemaan kärsivällisesti, että lottolaput on käyty läpi ja kuulumiset myös. Mutta sitten, kun tullaan tosi tilanteeseen, se tuttu helsinkiläinen suuttumus vaan puskee jostain läpi.

terassi-someroKävi nimittäin niin, että päätimme vihdoin tänä kesänä rakennuttaa lasitetun terassin. Säästimme pitkän pennin, kun pihalle toimitettu puutavara maalattiin itse, ja aika nopealla aikataululla koko terassirakennelma oli tehty. Päivää ennen kuin rakentajat olivat saaneet oman osuutensa tehtyä, oli terassilasitoimittaja käynyt tekemässä mittauksen ja oli sanonut, että toimitus kestää kolme viikkoa. Silloin oli torstai, ja kun kolme viikkoa oli mennyt, oli seuraavana maanantaina terassille ilmestynyt lasit alaosaan ja yhteen sivuikkunaan. Varsinaiset pääikkunalasit puuttuivat samoin kuin liukuovi. Tiistaina tulin mieli jännittyneenä kotiin, kun olin ihan varma, että nyt on valmista. Hirveä pettymys, kun mitään ei ollut tapahtunut ja niinpä laitoin tekstiviestillä lasimiehelle kysymyksen, että koska loput lasit ovat tulossa? Torstaihin mennessä en ollut saanut vastausta, joten soitin perään. Nyt lasimies vastasi, että ei hän juu viittiny vastata mulle, kun ei tienny, mitä olis sanonu, kun nyt on niin, että koko lasitilaus on hukkunu! Siinä samassa alkoi raivo nousta jostain otsalohkon takaa. Tivasin, että miten se nyt vasta huomataan, kun neljä viikkoa on mittauksesta mennyt? Meille tulee lauantaina porukkaa juhlimaan uutta terassia, miten meidän juhlien nyt käy? Kuulemma ihan 80 lasin tilaus on hävinnyt, eikä kukaan tiedä missä se vika on, mutta parhaansa lupasi lasimies yrittää!

Niinhän siinä sitten kävi, että laseja ei saatu ajoissa. Juhlat pidettiin, mutta tarjoilut sentään nautittiin sisätiloissa. En enää hätyytellyt lasimiestä sen enempää kuin pöytämiestäkään, kun ne juhlat jo oli. Olin nimittäin tehnyt myös lankkupöytätilauksen jo 9 viikkoa sitten ja kovin oli venyvä käsite palvelun nopeudesta myös tällä tavarantoimittajalla. Mietin, että onko se niin, että miehet ovat niin suurpiirteisiä, että näitä toimitusaikoja ei niin pidetä ihan tarkkoina? Vai onko se niin, että maalla on totuttu ymmärtämään, että kaikki ei ihan ole päivän päälle? Olemmeko me naiset totuttu aikatauluttamaan asioita tarkemmin vai onko se nyt tätä pääkaupunkilaisidentiteetin mukaista kärsimättömyyttä, että asioiden pitäisi tapahtua mieluummin ihan heti?

Ehkä asioita on ihan hyvä välillä pohdiskella ja miettiä, milloin on ihan todella syytä olettaa, että saa palvelua nopeammin ja milloin voisi vähän joustaakin. Aina voisivat asiat olla huonomminkin. Parempi on pukea terassille lisää vaatetta päälle ja pitää oma mieliala hyvänä kuin alkaa rähistä ihmiselle, joka on ihan parhaansa yrittänyt. Mistä tulikin toisaalta mieleeni, että yrittivätkö ne hoitajat yhdessä helsinkiläisessä sairaalassa parhaansa ja olivat tyytyväisiä omaan toimintaansa, kun eivät 91-vuotiaan, juuri leikkauksesta toipuvan potilaan soittokutsua noudattaneet, vaan antoivat vanhuksen olla tuntikausia jumissa jossain sängyn, rollaattorin ja yöpöydän välissä, kun ei ”höperöllä” ihmisellä ole niin väliä. Ehkä sittenkin taidan pitää siitä omasta ärhäkästä identiteetistä ainakin pikkusen kiinni, ettei ihan miten tahansa tule kohdelluksi.

Espanjalainen terveydenhuolto toimii

posted in: Yleinen | 0

Vaikka olen aika paljon matkustellut eri maissa, en ole koskaan aiemmin tarvinnut lääkäripalvelua ulkomailla. Viime lomallani Torreviejassa maaliskuussa jouduin kuitenkin kokeilemaan La Loman terveyskeskuksen toimivuutta. Usein kiusallisesti toistuva vaivani silmätulehdus pääsi jälleen puhkeamaan yllättäen. Vuorokauden (turhaan) odoteltuani totesin, että tulehdus ei itsestään häviä.

Lauantaiaamuna keräsin rohkeutta ja ajattelin, että menenpä katsomaan kuinka tässä käy. La Loman terveyskeskus on suoraan Casa Vista -asuntoa vastapäätä, joten lääkäri oli aivan käsillä. Päivystys terveyskeskuksessa on yötä päivää, siten lääkäriin pääsi heti aamusta. Kun oli lauantaiaamu, ei ollut niitä maanantaisin ja perjantaisin tavallisia sairausloman hakijoitakaan, joiden jono kiertää pitkälle kadun puolelle.

 

20160422_Torrevieja_0039
La Loman terveyskeskus sijaitsee Sortson Casa Vista -asunnon välittömässä läheisyydessä, heti kadun toisella puolella.

 

Odotustila/vastaanottotila oli pieni ja vain muutamin tuolein kalustettu. Hiukan aikaa pähkäiltyäni totesin, ettei mitään vuoronumerojärjestelmää ole, joten jonon jatkoksi ja eurooppalainen sairausvakuutuskortti esille. Ongelman kertominen onnistui sentään espanjaksi, tosin silmä oli kuin tomaatti, joten epäselvyyttä ei varmaan ollut. Vastaanotossa oleva kaveri otti kopion kortista ja täytteli papereita. Lopuksi hän antoi nähtävästi väliaikaisen SIP-kortin (espanjalaisen terveydenhuoltokortin). Viidentoista minuutin odottelun jälkeen kuulutettiinkin jo konsultaatiohuone ykköseen (etunimillä, koska toinen etunimi tulkittiin sukunimeksi).

Ystävällinen naislääkäri jutteli espanjaa kollegalleen (lääkäri tai sairaanhoitaja) ja minulle vuorotellen. Kyseli hiukan, määräsi lääkkeet ja englannin ja espanjan sekoituksella antoi hoito-ohjeet. Tämä kaikkiaan kesti reilut viisi minuuttia y adiós muy buenas. Lähin apteekki on asuntoa vastapäätä toisella kadulla, joten reseptillä ja annetulla SIP-kortilla lääkkeet sai nopeasti ja huokeasti hiukan alle kuudella eurolla, kun omavastuu oli 50 %.

Samalla reissulla olisi ollut tarvetta lääkärille eräällä matkakumppaneistakin astuttuaan kadulla olevaan kuoppaan. Kaatumisen yhteydessä käsi tuli todella kipeäksi ja murtumaakin hiukan pelättiin. Lääkärissä käynti jäi väliin, kun hänellä ei ollut sillä kertaa matkavakuutusta. Olisi sitä paitsi ollut riski jäädä paluulennolta, jos käsi olisi vaatinut pitkääkin hoitoa. Lähiapteekista sai kuitenkin hankittua erinomaisen kantositeen, jolla saatiin hyvä tuki ja käden liikkumattomuus. Ilman reseptiä myytiin myös aika vahvoja särkylääkkeitä kivun hillintään. Suomessa todettiin olkapäämurtuma ja ihmeteltiin, mistä niin hyvä kantoside on kotoisin ja kuka sen oli ymmärtänyt hankkia. Murtuma oli nimittäin sen laatuinen, että muuta hoitokeinoa siihen ei olisi ollutkaan.

Toivottavasti espanjalaisia terveydenhoitopalveluja ei tarvitsisi jatkossa käyttää, vaikka ne tosi hyvin toimivatkin. Seuraavan kerran menemme Torreviejaan kesäkuussa neljäksi viikoksi, joten täytyy huolehtia, että matkavakuutuskin on voimassa. Koskaan ei tiedä…

Ihminen itse on vastuussa itsestään

posted in: Yleinen | 1

Media on pullollaan laihdutuspillereitä ja kaikkea muuta nopeaa keinoa pudottaa painoa. Minä olen aina vierastanut sanaa laihdutuskuuri. Painon hallinta on helppoa; syö vähemmän, liiku enemmän. Kaikki tietävät varmasti miten laihdutetaan, kaikki tietävät riskit, mitä ylipainosta voi tulla. Laihdutuskuuri sanana kertoo, että se on kuuri, se alkaa ja loppuu. Kuurin jälkeen voi palata aikaisempaan, jonka jälkeen kilot tulevat takaisin ja monesti vielä korkojen kera. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei oikotietä ole. Liikkuminen ja hyvä ravitsemus ovat elämäntapa; ne voi oppia kun aloittaa esimerkiksi ammattilaisen avustuksella.

Suomessa väestö ikääntyy, terveydenhuollon kulut kasvavat. Ylipainoisia ihmisiä on koko ajan enemmän. Miten saisimme ihmiset liikkeelle ja syömään terveellisemmin ja ennen kaikkea säännöllisesti? Ikäihmisille on tärkeää huolehtia lihaskunnosta. Jos sitä ei ole milloinkaan tehnyt, on vaikea aloittaa aktiivista liikkumista enää eläkeiässä. Liikuntakyvyn ylläpito on erittäin tärkeää, jos meinaa asua ja pärjätä kotona mahdollisimman pitkään. Miksi et aloittaisi jo ennen eläkeikää?

Miten saisimme ihmisten ymmärtämään, että terveys ja hyvinvointi ovat jokaisen omalla vastuulla. Itse olen sairaanhoitajaksi juuri valmistunut ja ihmetyttää varsinkin terveydenhuollon henkilökunnan huono kunto. Hoitajien työ on fyysistä ja eläkeikää nostetaan; eikö olisi hienoa kun hoitajista ja muidenkin ammattikuntien edustajista olisi jotain vielä jäljellä kun se kauan odotettu eläkeikä koittaa? Eikö olisi hienoa tuntea olonsa terveeksi ja hyvinvoivaksi, kun kauan odotettu ”vapaa-aika” on ajankohtaista? Elämä on lahja, miksi pilaamme oman hyvinvointimme tietoisesti?

Olen itse äiti ja laittanut lapset oikeastaan aina etusijalle elämässäni. Onneksi muutama vuosi sitten sisäistin, mikä merkitys äidin elämälle on lentokoneessa kuuluvalla ohjeella: ”laita ensin itsellesi happimaski ja sen jälkeen lapsellesi”. Auta ja huolehdi ensin itsestäsi, jonka jälkeen pystyt paremmin huolehtimaan lapsistasi. Niin yksinkertaista 🙂

Miksi into loppuu ensimmäisen kuukauden jälkeen, millä motivaatio saataisiin säilymään pidempään, miten liikkumisesta saataisiin elämäntapa? Miten terveellisestä ravinnosta saataisiin kaikille arkipäivää?

Ehdotukseni ovat esimerkiksi: laittakaa kalenteriin ylös liikuntapäivät, varsinkin jos liikkumaan lähteminen on aluksi pakkopullaa. Syökää terveellistä hyvää ruokaa riittävän usein ja säännöllisesti, mikä tarkoittaa 5-6 kertaa vuorokaudessa ja juokaa vettä! Omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen ei todellakaan ole vaikeaa.

Nyt osa miettii, no entäs ne herkut ja muut? Eivät herkut ole pahasta, voisi olla vaikka kerran viikossa herkkupäivä, niin kuin lapsilla. Miksi aikuiset eivät tee niin kuin opettavat lapsille? Aikuisten tehtävä on näyttää esimerkkiä, toimia elämisen mallina.

Emma Koivisto
sairaanhoitaja, hyvinvointivalmentaja, kuntosali – ja kahvakuulaohjaaja, personal trainer

Asiakaspalautteet ovat tärkeä perusta laadukkaassa toiminnassa

On sangen tärkeää säännöllisesti kartoittaa arjen keskellä ja työkentältä asiakkaiden palautteita. Saamamme palautteet ovat arvokas tietolähde, antavathan ne meille käsityksen toiminnan kehittämisen eri osa-alueille ja tarvittaville työkaluille ohjaten toimintojamme oikeaan suuntaan.

Henkilökohtaisen avustamisen työtehtävässä ovat tärkeinä elementteinä ihmisen kohtaamisen taito, empaattisuus ja aitous. Näillä päästään rakentamaan yhteisöllisyyttä ja iloa vahvalle pohjalle. Työn ilon viestittyessä toiminnasta työhön sitoutuminen ja työn laatu kasvavat. Nämä ovat omiaan tuottamaan paljon lisäarvoa osallisille.

Laatujärjestelmän tehtävä on mittaroida laatua ja kehittää toimintoja. Kun sertifioitua laatujärjestelmää ei ole alkuun aina käytettävissä, voimme silti huolehtia asiakaspalautteista ja niistä saatujen arvokkaiden kokemusten avulla yhä kehittämään toimintaamme.

Haluan jakaa teille toukokuussa 2015 saamani palautteen. Saavuin sopimuksen mukaan avustettavan luokse hänen kotiinsa ja hän kertoi minulle tunteestaan. Tunne on yksinkertaisuudessaan, että ollessani hänen luonaan, on ihminen hänen kanssaan. Tätä tunnetta hän ei ole voinut muiden kanssa saavuttaa. Saatuani tämän suoran asiakaspalautteen tunsin suurta ammattiylpeyttä sekä työn iloa saadessani tehdä henkilökohtaisen avustajan arvokasta työtä.
Toivotan kaikille hyvää kesää ja onnistumisia työtehtävissä.

Tiina Hakala
Henkilökohtainen avustaja

1 2